Sunnuntaina ei ollut purutreenejä, mutta mentiin kentälle kumminkin ottamaan tottista. Otin Annillekin vähän tottista tulevaa viestikoetta silmälläpitäen. Seuraamisessa Anni painaa ajoittain erittäin paljon. Eipä se nyt mikään uusi asia ollutkaan, enkä aio sitä siltä enää korjata, koska montsutottiksessa ei vaadita vastaavanlaista seuraamista. Anni on kuitenkin menossa alokasluokkaan viestillä ja jos muut liikkeet menee ok, niin ei se tulos seuraamisen painamisesta uskoakseni ainakaan jää kiinni Lisäksi tein noudot ja eteenmenon. Ne meni erittäin hyvin, eikä A pureskellut juuri kapulaakaan...hih...

Boan tottis sujui taasen hyvin. Tein perusasentoa, seuraamista, liikkeitä, maahanmenoa sivulta, luoksetulon loppuasentoa ja eteenmenon. Koira alkaa nousemaan vietissään jo joidenkin liikkeiden aikana aika paljon. Seuraamisessa pitää itse kiinnittää huomiota, ettei Boa pääse hyppäämään ylöspäin ja saa palloa. Kaikki liikkeet ovat todella nopeita ja täsmällisiä ja nyt luoksetulon loppuasento alkaa jo olla hyvä. Ehkä muutaman sentin voisi Boa tulla lähemmäs. Se ei kuitenkaan törmäile tai töni, siihen olen tyytyväinen ettei se ole oppinut tönimistä tms. Boan eteenmenoharjoitukset (olikohan tämä jo neljäs kerta) edistyy vauhdilla ja lähetin Boan ensimmäistä kertaa ilman apuja (patukka oli valmiina kentän päässä, en käynyt näyttämässä) muiden liikkeiden jälkeen suoraan kentän alkupäästä loppupäähän ja sinne män! Sillä on patukkaan joku aivan käsittämätön vietti...

Pienen levon jälkeen tehtiin Tamin avustuksella piilonkiertoja. Nehän sujui jo aikas kivasti. Pikkuhiljaa yritän siirtyä siihen, että Boa odottaa ja käyn viemässä pallon piiloon. Ensin vaan täytyy opettaa apuohjaajan kanssa, että kierretään oikealta puolelta piiloa.

Tänään olikin vuorossa Mian tottikset. Olipa mukava harjoitella kun oli valoisaa. Aloiteltiin takapuolen siirtämisharjoituksilla. Ne meni hyvin, ja pallo oli siis kainalossa. Itse täytyy kiinnittää huomiota siihen, etten katso koiraa tai kumarru sen päälle. Olkapäät suorassa ja pää suorassa. Tarvittaessa liinan voi laittaa selän takaa ja antaa pienen pakotteen mikäli ei meinaa siirtyä heti. Nämä meni hyvin tänään, Boa ei yrittänyt siirtyä liian paljon eteenpäin. Sitten maahanmenoja sivulta. Boa ennakoi ja vietti nousee. Se teki kuitenkin erittäin nopeat maahanmenot ja pysyi suorassa. Pieni liike jonka se tekee "taaksepäin" palkatessa ei haittaa, koska eipä se kisasuoritus tuommoinen olekaan. Nyt vaan opetellaan sitä, että heittäytyy nopeasti maahan. Tein myös maahanmenoja seisomisesta. Ne oli tosi nopeita ja hyvät. Näitä voisin tehdä jatkossakin esim. seinän vieressä niin, että koira on kuitenkin "rento", jotta tulee jatkossakin suorat.

Sitten tein seinän vieressä vähän seuraamista ja palkkasin vasta istumisesta. Näitä myös siis jatkossa niin, että vaihdellen parista seuraamisaskeleesta noin kymmeneen ja loppuun istuminen josta palkka. Kun olen aloittamassa seuraamista, niin joskus pallon voi laittaa suoraan kainaloon tai viedä koiran sillä perusasentoon ja laittaa kainaloon. Luoksetulon loppuasennot oli tänään hyväksyttävät. Pari senttiä vielä lähemmäs Muuten Boa tulee hyvin ja suoraan eteen istumaan.

Jatketaan vielä istumisharjoituksia niin ettei koira näe palkkaa ja maahanmenoja ja seisomisia. Seisomisesta palkka vasta kun on jännittynyt. Loppuun otettiin luoksetulo, pallo jalkojen välistä. Osoitin Boalle samalla eteenmenon paikan ja lähdettiin kentän alkupäähän. Patukka oli viety jo alussa kentän päähän. Kontaktista lähetin Boan ja se juoksi raketin lailla loppuun asti erittäin hyvin! Siis niin loistava suoritus! Siinä patukassa on joku magneetti, joka vetää tuota koiraa puoleensa. Vieraalla kentällä tekee tuommoisia eteenmenoja, olen vaan mykistynyt Tykkään Boasta ja sen tavasta tehdä tottista niin paljon...Ensi kerralla on viides treenikerta Mian valmennuksessa ja ajattelin kysyä neuvoa noudon opettelun aloittamiseen. Jossain vaiheessa voisi pidentää myös odottamisaikoja, jotta päästäisiin tekemään paikallamakuuta.

Ilta ei sitten hyvän tottistelun jälkeen kuitenkaan meinannut päättyä hyvin. Onneksi kuitenkin oli paljon onnea matkassa loppujen lopuksi. Anu oli käyttämässä Porvoossa Allia ja Kitaa luustokuvauksissa ja silmäpeilauksissa. Lähtivät sitten Allin ollessa vielä heräämässä hakemaan lähistön automaatilta rahaa ja takaisin tullessaan 5 min kuluttua, oli Alli päässyt karkaamaan! Alli juoksi tokkuraisena ympäri Porvoon keskustaa klo 18 illalla yli tunnin ajan. Anu ja Ben ajelivat ympäriinsä, koirahälyryhmäläiset, poliisi, taxit ja tutut olivat Allia etsimässä, itseni mukaanlukien....Alli oli juossut pitkiä pätkiä edes takaisin ja ylittänyt monta kertaa isoja teitä ja loppujen lopuksi Ben löysi sen Pappilanmäeltä, joka on kirkon takana n. 2 km päässä eläinlääkäriasemalta erään talon rappusilta makoilemasta. Alli ei ollut jaksanut enää pidemmälle, mutta oli siis täysin kunnossa, joskin väsynyt. Voi sitä riemua ja onnea kun selvisi, että Alli on löytynyt ja kunnossa! Ja voi helevata mitä touhua ell-aseman henkilökunnalta. Jättää nyt heräämässä oleva koira vahtimatta... Vielä kun olivat sanoneet Anulle, että koiran voi jättää odottamaan huoneeseen, jossa ovi oli kiinni. No mutta kaikesta huolimatta, loppu hyvin, kaikki hyvin..