Tämä taisi olla navigaattorin yleisin lausahdus, ajellessamme treenikentiltä toisille...joku ihme tarve, kokoajan neuvoa pysymään vasemmalla kaksisuuntaisella tiellä :)

Tänään tultiin kotiin koiruuksien kera, eikä edes väsytä yhtään. Viimeisin harjoitteluseminaari on jokseenkin ollut erittäin antoisa mutta rankka. Harjoiteltiin joka päivä kaikkia osa-alueita ja tällä hetkellä molemmat koirat ovat erittäin hyvällä mallilla. Boa sai erittäin paljon kehuja, sen ominaisuuksista ja yleisestä olemuksesta. Sillä on ikäisekseen erittäin hyvä purutyöskentely, se haukkuu hyvin, vastaa uhkaan, saalistaa voimakkaasti, rauhoitttuu ja tekee irrotukset erittäin nopeasti ja puhtaasti. Nyt täytyy varmaan lopettaa purujen treenaaminen ettei tule tehtyä itse mokia :) No joo, Oliver Neubrand joka Boaa mm. treenasi oli erittäin tyytyväinen ja sanoikin lopuksi, että hän pitäisi taukoa puruista, jotta koira pääsee vähän itse miettimään oppimaansa. Jäljellä käytiin sekä mullalla, että heinällä. Boan jäljessä ei juuri ollut sanomista, Bernd totesi viimeisenä päivänä, että koira on erinomainen-super! Olipas se mieltä lämmittävää, koska meillä on ollut hieman ongelmia jäljen kanssa. Lähinnä koira on vaan kaahaillut menemään hulluna...nyt työskentely on rauhallista, tarkastaa joka askeleen, liina löysällä ja jäljen muoto on S-mallia.. Tottikseen sain vinkkejä Berndiltä. Hänen oma tottiksensa Nanoukin kanssa oli täydellistä, makeeta katsottavaa.

Annin kanssa treenit olivat pääosin hallintatreeniä kaikilla osa-alueilla. Mä olen liian kiltti Annille, enkä vaadi siltä tarpeeksi tarkkaa ja hyvää suoritusta vaikka se osaisi. Koira pistää mua välillä ihan 6-0 ja tämä olikin aihe, jota jouduin harjoittelemaan. Alkuun purutreenit eivät välttämättä olleet ihan nättiä menoa, mutta Anni oppi aika hyvin tekemään hallintaa, piilonkiertoja ja tulemaan puhtaasti piilolle. Myös irrotusten täsmällisyyttä hiottiin. Jäljellä ongelmana ovat olleet esineilmaisut. Melanie sanoi, että ongelmana on koiran liiallinen vauhti jäljellä, se ei kertakaikkiaan viitsi eikä ehdi ilmaista esineitä. Tätä työstettiin ja ongelmaan löytyi ratkaisu. Tätä jatkan myös ensi kautena, koska muuten työskentely oli erittäin hyvää ja kulmat olivat hyvät. Anni jäljesti yhtä hyvin mullalla ja heinällä. Tähän väliin täytyy vielä todeta, että voihan viude mitkä pellot tyypeillä on käytössään! Tottiksessa ongelmana oli Annin mielentilan hallinta. Tässäkin ratkaisuksi löytyi mun oma vaatiminen koiralta, eikä pyytely, että voisitkohan nyt tehdä tätä tottista, jookosta...Lisäksi tehtiin apuohjaajan kanssa jääviä liikkeitä ja ne onnistuivat hyvin. Tätä jatkan myös jatkossa. Berndin loppulausahdus oli, että muista aina, että sinä olet pomo! Matkan aikana tuli taas muutama saksankielinen sana ja lause opittua ja muistettua. Ehdottomasti täytyy lähteä uusiksi!

Kirjoittelen lisää paremmalla ajalla, nyt täytyy alkaa purkamaan laukkuja ja pesemään pyykkiä :) Lopuksi vielä Danke Schön Bernd, Melanie ja Oliver!